Achille Chavée (1906-1969) oli belgialaisen surrealismin merkittävimpiä hahmoja, aforistikko ja runoilija. Vasemmistolaisen radikaalitaiteen perinteeseen asettuva Chavée osallistui myös Espanjan sisällissotaan vannoutuneena stalinistina, piileskeli myöhemmin natseja Belgiassa appivanhempiensa maatilalla, riitaantui ja sopi surrealismin ylipaavin André Bretonin kanssa ja kuoli lopulta keuhkosyöpään. Chavéen runous ja aforistiikka on provinsiaalisesta ja kansainvälisestä yhteisöllisyydestään huolimatta hyvin henkilökohtaista hermetismiä, esoteriaa ja alkemiaa luonto- ja hyönteissymboleineen. Voi kuitenkin sanoa, että ranskalaisen tunnustusrunouden perinne lyö Chavéen tuotannossa kättä hurjille aforistisille mielenpurkauksille, ja näiden yhdistyminen itämaisiin luontohetkiin, marxilaiseen termistöön ja itseironiaan luo mitä kiinnostavimman kattauksen belgialaisesta modernista runoudesta.