Hämäläis-Osakunnan historian kolmas osa Aatteita ja osakuntahenkeä kattaa osakunnan historian vuodesta 1970 nykypäivään. Teoksen ilmestyessä tulee kuluneeksi 150 vuotta Hämäläis-Osakunnan toiminnan uudelleen käynnistymisestä vuonna 1865. Itsenäinen teos tarjoaa odotetun jatkon Seppo Kuusiston kahdelle aiemmalle historiateokselle (1978).

Tarkastelun kohteena olevaa ajanjaksoa sävyttävät monet muutokset osakunnan toimintaympäristössä. Helsingin yliopiston osakuntalaitos oli 1970-luvun alkuun tultaessa ajautunut kriisiin ja sen ennustettiin päätyvän historian romukoppaan muutamassa vuodessa. Hämäläis-Osakunta oli yksi harvoja osakuntia, jotka kykenivät uudistamaan toimintaansa ja tarjoamaan palveluitaan yhä laajemmalle opiskelijajoukolle. Näistä ajoista lähtien osakunta onkin ollut jäsenmäärältään Suomen suurin.

Hämäläis-Osakunnan asema on näkynyt myös sen toiminnassa kuluneina vuosikymmeninä. Itsenäinen ja vakavarainen osakunta on ”kuntana kunnan sisällä” ollut toiminnaltaan usein enemmän kuin vain ylioppilaskunnan osa ja monesti jännitteisessä suhteessa emoyhteisöönsä.

Teos tuo uutta näkökulmaa Helsingin yliopiston opiskelijoiden aatteelliseen kehitykseen 1970-luvulta nykypäivään yliopiston suurimman opiskelijayhteisön kautta tarkasteltuna. Yhteen opiskelijayhteisöön keskittyvänä pitkittäiskatsauksena teos tarkentaa kuvaa viime vuosikymmenten opiskelijamaailmassa vaikuttaneista aatesuuntauksista, niiden kehityksestä ja keskinäisestä vuorovaikutuksesta.

Poliittisen opiskelijaliikkeen vuosina Hämäläis-Osakunta joutui poikkeuksellisen voimakkaan puoluepoliittisen kamppailun kohteeksi, jonka jälkivaikutus tuntui vielä pitkään seuraavallakin vuosikymmenellä. Silti osakunta muodosti myös tukikohdan monille nouseville kansalaisliikkeille. 1990-luvun poliittiset ja yhteiskunnalliset muutokset merkitsivät osakunnan paluuta jälleen osakuntalaisen tradition linjoille.

Viimeksi kuluneen puolen vuosisadan aikana Hämäläis-Osakunta on lyönyt leimansa paitsi Helsingin yliopiston opiskelijaelämään, myös lukuisille muille elämänaloille. Ilman sitä näyttäisivät toisenlaisilta koko Suomen rockklubiskene, pääkaupunkiseudun teatteritarjonta kuin kolmostien linjauskin.