Vaarallinen rikoksentekijä?

Tutkimus rikoksentekijän vaarallisuuden arvioinnista rikosoikeudellisessa seuraamusjärjestelmässä (A 335)

Suomen rikosoikeudellinen seuraamusjärjestelmä edellyttää tietyissä rikoslain­säädännön tilanteissa rikoksentekijän vaarallisuuden arviointia. Rikoksentekijän vaarallisuuden arvioinnilla tarkoitetaan sekä psykiatrista että normatiivista ris­kiarviota siitä, millä todennäköisyydellä jo aiemmin törkeään väkivaltarikokseen syyllistynyt rikoksentekijä syyllistyy uudelleen tulevaisuudessa törkeään väkivalta­rikokseen. Rikoksentekijän arvioimisella vaaralliseksi on yksilön perustavanlaatui­sen vapausoikeuden näkökulmasta merkittävä seuraus. Vaarallisen rikoksentekijän uusien rikosten tekeminen pyritään estämään määräämällä hänet suorittamaan koko rangaistuksensa vankilassa tai estämällä hänen pääsynsä kyseisestä ran­gaistuksesta tai elinkautisvankeudesta ehdonalaiseen vapauteen. Rikoksentekijän vankilassa suoritettava rangaistusaika on tällöin normaalia, tekosyyllisyyteen pohjautuvaa suhteellisuusperiaatteen mukaista rangaistusta pitempi.

Teoksessa tarkastellaan rikoksentekijän vaarallisuutta sekä sen arviointia ja siihen sisältyvää tieteiden rajat ylittävää problematiikkaa. Vaarallisuuden arvioinnissa kohtaavat toisensa psykiatrinen, psykologinen ja oikeudellinen arviointi. Rikoksentekijän vaarallisuuden oikeuspsykiatrisessa arviointiprosessissa painot­tuvat lääketieteellinen – erityisesti psykiatrinen – ja psykologinen näkökulma, ja normatiivisessa tuomioistuinprosessissa oikeudellinen näkökulma. Vaaralli­suuden arviointiin tuovat haasteita näiden tieteenalojen erilaiset menetelmät ja tarkastelutavat.

Tutkimuksen empiirisessä osassa vaarallisuuskysymystä tarkastellaan rikok­sentekijöiden saamien vaarallisuusarviolausuntojen ja tuomioistuinpäätösten pohjalta. Rikoksentekijän arvioiminen vaaralliseksi tuomioistuimissa perustuu yleensä oikeuspsykiatrisiin vaarallisuusarviolausuntoihin. Aikaisempi väkivaltai­suus, päihteiden väärinkäyttö, psykopatia, epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö ja mielenterveyden häiriöt ovat keskeisimpiä törkeän väkivaltakäyttäytymisen uusimista ennustavia riskitekijöitä ja samalla niitä seikkoja, joilla psykiatrit ja psykologit yleensä perustelevat vaarallisuuskannanottojaan. Tuomioistuimen tulee kuitenkin koetella oikeuspsykiatrisessa vaarallisuusarviolausunnossa esi­tettyä näyttöä rikoksentekijän vaarallisuutta osoittavista tosiseikoista ja nor­matiivisesti arvioida rikoksentekijän vaarallisuutta itsenäisesti. Vaarallisuuden arviointiin liittyvät oikeusturvatekijät puoltavat rikoksentekijän vaarallisuuden huomioon ottavan lainsäädännön poikkeuksellisuutta rikosoikeudenhoidossa ja kriminaalipolitiikassa.