Kyse on tositapahtumiin ja -henkilöihin perustuvasta fakta-fiktiosta, jonka päähenkilö on jatkosodan syksyllä 1941 suomalaisten vangiksi jäänyt puna-armeijan suomensukuinen sotilas, vepsäläinen. Hän ryhtyy yhteistyöhön Itä-Karjalan miehittäneiden suomalaisten kanssa ja sotii suomalaisten riveissä.



Hän pääsee sodan jälkeen Suomeen, minne hänen vaimonsa ja lapsensa olivat jo kesäkuussa 1944 paenneet Äänislinnasta. Hän luottaa Suomessa suomalaisiin, mutta joutuu vuoden 1945 puolella Punaisen Valpon etsintäkuulutettujen listalle. Hänet löydetään, vangitaan ja viedään rajan yli ensin Ufaan ja sitten Krasnoturinskiin, missä asiakirjojen mukaan kuolee työleirivankina "sydämen vajaatoimintaan".



"Olen jäljittänyt hänen askeleitaan ja kohtaloaan sekä suomalaisten että venäläisten arkistojen sekä useiden eri henkilöiden kautta, joista yksi oli samalla vankijunalla hänen kanssaan rajan yli viety inkeriläinen heimosotilas", kirjailija kertoo.



Tarinan laajempi konteksti on suomalaisten hyökkäyssota rajan yli kohti Petroskoita, Syväriä ja Äänisen rantoja Suur-Suomi-ajatteluineen, kuviot miehitetyssä rajantakaisessa Itä-Karjalassa vuosina 1942-1943, puna-armeijan suurhyökkäys Syvärin yli kesäkuussa 1944 ja suomalaisten vetäytymistaistelut, punaisen Valpon Suomessa kylvämä sodanjälkeinen epävarmuuden aika ja pykälän 58.1 perusteella isänmaan petturuudesta Suomesta palautettujen Neuvostoliiton kansalaisten vankijunien kolkko matka Uralin taakse.