Ben Kailan ja Risto Vuorimiehen löytöretki negatiiviarkistoon nosti esiin ennen näkemättömiä kuvia lähes 50 vuotta sitten toteutetusta "Siirtosuomalaisesta", valokuvanäyttelystä Eskilstunan ruotsinsuomalaisista ja monen lähtijän kotiseudusta Tuupovaarassa. Aineistosta ilmestyi kuvateos Mustan Taiteen julkaisusarjassa 1994. Tämä teos on nyt uusi tulkinta ajankohtaisesta aiheesta, siirtolaisuudesta, muukalaisuudesta, sopeutumisesta.

Ben Kaila ja Risto Vuorimies olivat opiskelleet valokuvausta pari vuotta Tukholman Fotoskolanissa syksyllä 1972. Uudenlaiseen dokumentaariseen lähestymistapaan keskittynyt koulu henkilöityi Christer Strömholmiin, jonka karisma houkutteli nuoria valokuvaajia ympäri maailmaa.

Suomalaiset muuttivat 1960-luvulta lähtien kiihtyvään tahtiin maaseudulta kaupunkeihin. Elämisen ja toimeentulon mahdollisuuksien väheneminen kuihtuvilla pientiloilla ajoi ihmiset liikkeelle. Toistasataatuhatta siirtyi paremman elämän toivossa Ruotsiin – elintasopakolaisina. Kailaa ja Vuorimiestä kiinnostivat ne mullistukset, jotka väistämättä liittyvät omasta kulttuuritaustastaan uuteen ympäristöön repäistyjen ihmisten elämänkohtaloihin.

Teoksen saatesanat, Vapaaehtoisen pakolaisuuden vaimea varjo, tulevat kirjailija Asko Sahlbergilta, joka on asunut Göteborgissa vuodesta 1996 ja ehti vielä itse kokea rippeet eräänlaisesta ruotsinsuomalaisten kulta-ajasta sekä hyvässä että pahassa.

"Useimmat ruotsinsuomalaiset lähtivät vapaaehtoiseen maanpakoon, vaikkei tätä termiä käytetäkään. He pakenivat vaikeita olosuhteita ja tavoittelivat jotakin parempaa, jotakin turvallisempaa ja kauniimpaa. Useimmat heistä onnistuivat tavoitteessaan." Suodaanko sama mahdollisuus tämän päivän pakolaisille?