”Ei mikään voi valtavammin vaikuttaa matkustajan mieleen kuin noiden äärettömien sydänmaan metsien syvyys.” -J. L. Runeberg.

Metsästä on moneksi. Se on syli ja kirkko, paikka ja mielentila. Se on satoa, turvaa, lepoa, työtä ja elämää. Se on tuttu ja turvallinen, mutta myös ylväs, villi ja talttumaton. Vaikka asuisit niin etäällä metsästä kuin se Suomessa on mahdollista, tavalla tai toisella metsä on silti mukanasi.

Eero Ojanen pohtii teoksessaan metsän olemusta, sen merkityksiä ja sitä, miksi metsä on meille niin paljon ja niin syvästi. Monien merkitysten ja intressien takaa siintää tänäänkin ”äärettömien sydänmaan metsien syvyys”.

Ojasen teos on elämys jokaiselle metsään kaipaavalle ja metsästä tulleelle, siellä todella ja mielessään kulkevalle, pihkaantunelle ja puulla päähän lyödylle mutta myös niille, joille metsä on vieraampi ja oudompi asia.

Eero Ojanen on hattulalainen yhteiskuntatieteiden lisensiaatti, vapaa kirjoittaja ja filosofi. Hänen laaja ja monipuolinen tuotantonsa käsittää sekä faktaa että fiktiota, usein samankin teoksen puitteissa. Hänen teoksiaan ovat mm. Lapsen filosofia (2014) ja Koiran filosofia (2013).