Joka vuosi kuolee yli 50 000 suomalaista; suru koskettaa satojatuhansia ihmisiä. Eija Harmanen puhuu kirjassaan erilaisissa elämäntilanteissa surua kantaville. Ote on kuunteleva, sielunhoidollinen ja lohduttava. Uusi surukäsitys tulee esiin: suru ei etene kaavamaisesti vaiheesta toiseen, vaan jatkuu pitkään ja sen kanssa opetellaan elämään. Surun aallot voivat aikaa myöten tasoittua, mutta sydämeen jää kaipaus - ja kiintymys. Läheinen nousee mieleen yhä uudelleen. Kirjailija kulkee surevan rinnalla kunnioittaen, antaen tilaa kysymyksille ja tunteille, joita suru synnyttää. Kirjassa katsotaan silti eteenpäin. Harmanen muistuttaa hellävaraisesti uusista poluista, joita elämä sittenkin kätkee.