RIL 241-2007 Rakenteellisen turvallisuuden varmistaminen Erityismenettelyn soveltamisohje korvaantuu marraskuussa 2016 kokonaisuudessaan päivitetyllä erityismenettelyn soveltamisohjeella RIL 241-2016 Erityismenettelyn soveltaminen - rakennuksen turvallisuus, terveellisyys ja kulttuurihistorialliset arvot. 138 sivua.

Rakennuksen turvallisuuteen ja terveellisyyteen liittyvä laatu syntyy rakennushankkeeseen ryhtyvän (tilaajan), suunnittelijoiden, toteuttajien ja viranomaisten yhteistyönä ja onnistuneen vuorovaikutuksen tuloksena. Suomessa rakentamisen yleiset käytännöt (lait ja ohjeet, hankkeen vaiheistus, osapuolten tehtävät ja vastuut jne.) yleensä takaavat, että määräysten ja tilaajan asettamat laatutavoitteet täyttyvät.

On kuitenkin tilanteita, joissa hankkeen vaativuus, luonne tai toteuttamismenettelyt antavat virananomaisille tai rakennushankkeeseen ryhtyvälle syyn edellyttää normaaleista käytännöistä poikkeavia laadunvarmistuksen toimenpiteitä. Tämä koskee erityisesti tilanteita, joissa rakennuksen käyttäjien turvallisuutta tai terveellisyyttä voidaan pitää uhattuna. Turvallisuuteen kuuluu mm. rakenteellinen tai palotekninen turvallisuus.

Rakenteellinen turvallisuus edellyttää rakenteilta riittävää lujuutta ja varmuutta kaikissa ennakoitavissa olevissa kuormitustilanteissa, mutta myös tiettyä vaurionsietokykyä ennakoimattomissa kuormitustilanteissa. Tämä kansalaisten perusturvaan kuuluva oikeus ei 2000-luvulla kuitenkaan ole kaikilta osin toteutunut. Sekä Suomessa että muissa maissa, esim. Keski-Euroopassa, on ollut monta vakavaa rakenteiden sortumistapausta. Onnettomuustutkimukset osoittavat, että rakentamisen prosessit eivät rakenteellisen turvallisuuden kannalta toimi riittävän hyvin.

Viranomaiset ja alan muut osapuolet ovat ymmärtäneet tilanteen vakavuuden ja toimenpiteisiin on ryhdytty. Vuonna 2006 voimaan astuneessa ympäristöministeriön RakMK:n osassa A1 (Rakentamisen valvonta ja tekninen tarkastus. Määräykset ja ohjeet) määriteltiin vaativien hankkeiden erityisiä rakenteellisia laadunvarmistustoimenpiteitä, nk. erityismenettelyä. Määräykset ja ohjeet perustuivat laajasti ympäristöministeriön asettaman selvitysmiehen Tapani Mäkikyrön esittämiin suosituksiin.

Vuonna 2007 RIL julkaisi ohjeen RIL 241-2007 Rakenteellisen turvallisuuden varmistaminen – Erityismenettelyn soveltamisohje. Ohje laadittiin nk. rakenteellisen turvallisuuden johtoryhmän tilauksesta, jossa ovat edustettuina rakennus- ja kiinteistöalan keskeiset organisaatiot (Rakennusteollisuus RT, Rakennustarkastusyhdistys, Kiinteistötyönantajat, Suomen Kuntaliitto, SKOL, RAKLI ja RIL) sekä ympäristöministeriö. Ohjeen päätavoitteena oli antaa rakennushankkeen osapuolille käytännön ohjeita siitä, miten erityismenettelyn toimenpiteiden tarvetta arvioidaan ja miten toteutetaan vaativien hankkeiden kantavien rakenteiden laadunvarmistustoimenpiteet. Lisäksi ohje toimii laadunvarmistusohjeena myös tavallisissa hankkeissa, joissa rakenteellista turvallisuutta halutaan erityisesti varmistaa.

Erityismenettelystä ja RILin ohjeen käytöstä on saatu hyviä kokemuksia. Käytännössä on erityismenettelyä ryhdytty käyttämään myös rakennuksen muiden ominaisuuksien laadunvarmistuksessa, kuten paloturvallisuuden ja toimivan akustiikan varmistamisessa.

Vuonna 2014 astui voimaan Maankäyttö- ja rakennuslain uusia pykäliä, joissa ennen RakMK A1 määräyksessä olleita keskeisiä laadunvarmistustoimenpiteitä nostettiin lakitasolle ja päivitettiin. Samalla RakMK A1 kumottiin. Uudessa laissa erityismenettelyä onkin laajennettu koskemaan rakenteellisen turvallisuuden lisäksi rakennuksen paloturvallisuutta, terveellisyyttä ja rakennusfysikaalisen toimivuutta sekä kulttuurihistoriallisten arvojen varmistamista. Uusien säännösten pohjalta käynnistettiin RIL-ohjeen uudistamistyö.