Anemia ei ole itsenäinen sairaus, vaan merkki jostain perussairaudesta. Usein kohtaan tilanteita, joissa potilaan anemiaa ei ole huomioitu eikä tarvittavia selvityksiä ole käynnistetty. Anemiatyyppejä on lukuisia, mutta raudanpuutosanemia on yleisin anemiatyyppi. Suomessa arvioidaan olevan ainakin 400.000 potilasta, jotka kärsivät raudanpuutoksesta. Suurimmalla osalla potilaista on raudanpuutos ilman anemia, mikä on ymmärrettävää, koska rauta häviää ensin varastoista ja vasta sen jälkeen kehittyy anemia.

Potilaiden lukumäärästä johtuen voidaankin puhua kansantaudista. Tämä kirja käsittelee laajasti raudanpuutosta ja siihen liittyviä asioita. Kirja käsittelee raudanpuutosta lääketieteen kannalta, mutta ottaa myös kantaa potilaiden esittämiin huoliin ja kysymyksiin.

Raudanpuutoksen diagnoosi lähtee potilaan oireista, jotka voivat olla hyvin monimuotoisia, johtuen siitä, että rautaa tarvitaan parinsadan entsyymin toiminnassa, jotka vaikuttavat mm. energia-aineenvaihdunnassa, aivojen toiminnassa sekä hermoimpulssien synnyssä ja kulussa.

Laboratoriotutkimuksista keskeisiä ovat verenkuva ja ferritiinimääritys. Vaikka ferritiinin merkitys rautavarastojen arvioinnissa on ollut tunnettua jo 50 vuotta, se on nyt jostain syystä asetettu pannaan ja sen määrittäminen on nimetty muoti-ilmiöksi. Ferritiinin määrittämiseen ja tuloksen tulkintaan liittyy kuitenkin sudenkuoppia, joten tulosten tulkinta ei ole välttämättä yksiselitteistä. On myös muistettava, ettei ferritiiniarvon oleminen ns. viitearvoissa ole synonyymi sille, että arvo olisi ”normaali”.

Kun raudanpuutos on havaittu, on aina synnyttävä käsitys, mikä on kehittyneen raudanpuutoksen takana. Huomattavalta osalta ei tällaista syytä kuitenkaan voida löytää. Omatoimista raudankäyttöä ei voi suositella.

Kirja on tarkoitettu sekä terveydenhuollon ammattilaisille että potilaille. Kirja auttaa ymmärtämään raudanpuutteen monimuotoisuutta ja sen diagnostiikkaa sekä puutteeseen ja hoitoon liittyviä haasteita ja ongelmia. -Esa Soppi, LKT Sisätautiopin dosentti.