Kaksi vahvaa sotaromaania yksissä kansissa: Rukajärven korpisissit ja Kenttävartio Joki.

Rukajärven korpisissit:

Kesä 1942 Rukajärvellä. Suomalaisten sissien kesäpuseroiden selkämykset kylpevät hiessä, kun vänrikki Lauri Horppu palaa sissiryhmänsä kanssa uuvuttavalta vanginhakureissulta. Miesten vielä toipuessa raskaasta matkastaan venäläiset iskevät rajusti suomalaisten kimppuun. Tielle silvottu lotta saa miesten veret kiehumaan. Sota on sotaa, mutta tarpeetonta julmuutta ja brutaalia teurastusta ei voi hyväksyä. Rukajärven komentaja, kenraalimajuri ja Mannerheim-ristin ritari Erkki Raappana käskee nyt takaa-ajoon divisioonansa parhaat sissit. Horppu kasaa kiireesti miehensä, ja he painuvat partisaanien perään. Alkaa armottoman sitkeä takaa-ajo.

Esa Sirén kirjoittaa historiantuntijan asiantuntemuksella ja jännityskirjailijan iskevyydellä miehistä, jotka eivät jää punkan pohjalle kiroilemaan rottia ja haaveilemaan menneistä tai tulevista lomista. Partisaanien perässä korpeen marssivien sissien jokainen päivä on täynnä läheltä piti -tilanteita, kohtaamisia vihollisten ja kuoleman kanssa.

Kenttävartio Joki:

Kuukausia laiskoina siltavartijoina eläneet konekiväärikomppanian miehet kieltäytyivät halkomottien tekemisestä. Rangaistukseksi tästä heidät lähetettiin Rukajärven pohjoispuolen korpeen vartiotehtäviin. 15 miestä joutui yhteen monista Tsirkka-Kemijoen varrelle rakennetuista kenttävartioista. Miesten vihaama, lähes kokonaan suon ympäröimä, pieni metsäsaareke oli nimeltään Joki. Elokuussa -43 neuvostoliittolaiset hyökkäsivät kenttävartioon 300 miehen voimin. Taistelu kesti nelisen tuntia. Syyskuussa neuvostojoukot uusivat hyökkäyksen. Tällä kertaa heitä oli toista tuhatta.

Kenttävartio Joki on Esa Sirénin yhdeksäs sotaromaani. Siinä missä Rukajärven korpisissit kuvasi pää kylmänä partisaanien perään painavia sissejä, Kenttävartio Joessa miehet kasvavat sankaruuteen romaanin tapahtumien aikana.