Naiskirjailija, romaani ja kirjallisuuden merkitys 1840-luvulla käsittelee ensimmäisiä Suomessa julkaistuja romaaneja. Se tekee näkyväksi romaanin varhaisvaiheet ja naisten panoksen lajin kehittäjinä. Lähemmän tarkastelun kohteena on viisi kirjailijaa: Fredrika Wilhelmina Carstens, Charlotta Falkman, Maria Kraftman, Wendla Randelin ja Fredrika Runeberg.

Näiden kirjailijoiden romaaneja luetaan osana laajaa tekstien kirjoa. Teoksessa käsitellään niin kirjeitä, aikakauden muuta proosatuotantoa kuin sanomalehdissä käytyä keskustelua lukemisen hyödyistä ja haitoista. Kirjallisuuden kenttä hahmottuu erilaisten kirjallisuuskäsitysten, moraalisten arvoasetelmien, lukijoiden ja lajien välisenä kamppailun paikkana. Heidi Grönstrandin tutkimus osoittaa, että naiskirjailijat ja heidän romaaninsa ovat erottamaton osa suomalaisen yhteiskunnan muotoutumisen historiaa.