Perhe muutti Lempäälästä Viialaan työtä etsimään. Mukana muuttivat kaksi- ja nelivuotiaat pojat, kuopus ja esikoinen. Viialasta tuli heille kasvupaikka. He löysivät sieltä kavereita, seikkailivat metsissä ja rannoilla. Tehtaat tulivat heille tutuiksi. Niiden työväestä tuli heidän naapureitaan. Myös maatilaan he tutustuivat vanhempien ollessa siellä tilanhoitajana ja karjanhoitajana. Siellä asui ruotsinkielistä herrasväkeä. Sen elämä oli erilaista. Sota-aika toi suuren muutoksen. Isä lähti rintamalle. Kylän kuvaan ilmestyi siirtoväkeä ja sotavankeja. Sankarihautajaisia vietettiin usein. Esikoinen kirjoitti muistikuvansa kaikesta tästä paperille. Mukaan tulivat myös vaikutelmat, jotka jäivät seurakunnasta ja työväentalolta sekä evankelisen liikkeen vaikutuksesta tehdaspaikkakunnalla. Kirjoittaja on eläkkeellä oleva peruskoulunopettaja sekä Suomen Lähetysseuran eläkkeellä oleva Israelin lähetti ja Lähi-idän työn sihteeri. Naimisissa, kolme lasta ja kuusi lastenlasta. Asuu vaimonsa Marja-Liisan kanssa Vantaan Myyrmäessä.