Romanttinen koulu on runoilijan, lehtimiehen, satiirikon ja kriitikon aikalaiskuvaus Euroopan henkisestä tilasta uusia vallankumouksia odoteltaessa.

Nykyromanttinen ajattelu oli nerokas yritys sovitella Ranskan suuren vallankumouksen käänteentekeviä tapahtumia taidon ja tiedon perinteisiin pyrintöihin. Mutta varhaisromantiikasta katosi nopeasti edistyksellinen särmä. Kun Ranskassa puhkesi seuraava vallankumous 1830, romanttisuus merkitsi jo kulttuurista pimeyttä ja poliittista taantumusta.

Näin tulkitsi tilanteen Pariisiin ja proosaan siirtynyt saksanjuutalainen runoilija Heinrich Heine (1796–1856). Kukaan ei häntä enemmän arvostanut ja rohkeammin jalostanut kykyä laulaa olemisen suloisia lauluja. Siksi juuri hänen kuului panna piste maailmasta mitään tietämättömälle taiteelliselle viattomuudelle ja elämänmenosta tai arjen käytännöistä pois kääntyvälle askeettiselle tai elitistiselle estetiikalle. Tämä edellytti paneutumista sekä saksalaiseen kirjallisuuteen että yleiseurooppalaiseen hengenhistoriaan ja demokraattisen yhteiskunnan kehkeytymiseen. Heinesta tuli viimeinen romantikko, varhainen modernisti ja ensimmäinen aikalaiskriitikko.

Romantiikan koulu on tuoreutensa ja kiireellisyytensä säilyttäneen Heinen ensimmäinen suomennettu suorasanainen asiateos. Kirjaan sisältyy kääntäjän laaja katsaus niin romanttiseen traditioon kuin myös sen heinelaisen toisinnon ja tuhotyön taustaan ja jälkitulkintoihin.