Laatokan Karjalassa syntynyt tulisieluinen Tekla Hultin ei välittänyt mitä muut hänestä ajattelivat.

Hän järkytti isäänsä lukemalla itsensä ylioppilaaksi ja hänestä tuli Suomen ensimmäinen naispuolinen filosofian tohtori. Hultin ymmärsi että avain miesten maailmaan 1800-luvun naisena oli hankkia korkein mahdollinen koulutus.

Vaatimaton hautakivi Jaakkimassa sysäsi toimittaja Helena Kujalan etsimään, millaisia jälkiä syrjäisessä kylässä kasvanut karjalaisnainen on tähän maailmaan jättänyt. Ne paljastuivat isommiksi kuin Kujala kuvitteli.

Viimeisetkin lasikaton sirpaleet tipahtivat, kun Hultin ryhtyi Päivälehden toimittajaksi. Sensuurin lakkautettua Päivälehden hänestä tuli Isänmaan Ystävän päätoimittaja. Kun sekin lakkautettiin, Hultin sai valtion viran, vaikkei naisella sellaisenkaan tehtävään pitänyt olla mitään asiaa.

Sortovuosina nuorsuomalainen Tekla Hultin kuului vastarinnan kärkikaartiin. Sittemmin hän rakensi yhteiskuntaa leipätyönsä ohella kansanedustajana ja poliittisen sisäpiirin jäsenenä. Hultin kirjoitti ja puhui naisten äänioikeuden ja tasa-arvoisen avioliiton puolesta.

Pohjaton uteliaisuus ajoi naista eteenpäin. Hultin kolusi Pariisin, Berliinin, Kööpenhaminan, Lontoon ja lähti Norjaan juuri sillä hetkellä kun maa kesällä 1905 itsenäistyi. Tuo matka vahvisti hänen pitkäaikaista unelmaansa Suomen itsenäisyydestä, jota kohti hän kulki Suomen mahtimiehen senaattori Leo Mechelinin rinnalla. Hultin tiesi tekevänsä historiaa, mutta jäävänsä unohduksiin miesten taakse.

"Tekla – Tahtonaisen elämä" kertoo naisnäkökulman yli sadan vuoden takaisista Suomen historian käännekohdista. Tekla Hultin avasi naisille monta ovea kolkutellen niitä aina Britannian kuningaskunnassa asti yhdessä englantilaisten suffragettien kanssa.

Toimittaja Helena Kujala kirjoittaa tahtonaisen elämästä tämän omalla äänellä. Tapahtumat näytetään sellaisina kuin koulutettu, kirjallisesti lahjakas ja viittä kieltä hallinnut karjalaisnainen kulloisellakin hetkellä ne koki.