Elämäkerrassa hengittää suomalaisen modernismin tähtinimi, kirjallisten piirien sensuelli luonnonlapsi, teräväsanainen ja tarkkakynäinen kirjailija, joka näki ihmisten ja muotien läpi.
Marja-Liisa Vartio (1924 - 1966) oli kirjailijana lakonisen ilmaisun tyylitaituri, mutta persoonana pidättyvän 1950-luvun vastakohta, kirjallisten piirien hämmentävä outolintu. Marja-Liisa Vartion teokset ovat kirjallisuutemme hienostuneinta päänsisäisen todellisuuden kuvausta. Kommunikaation vaikeuden kuvaajana Vartio on monen kirjailijan esikuva, mutta tosielämässä hän ei jättänyt mietteitään tulkintojen varaan.
Rikkonaiseen perheeseen syntynyt maalaistyttö etsi oikeaa kotia koko elämänsä. Elämäkerta avaa Marja-Liisa Vartion heittelehtiviä varhaisvuosia, kirjailijaksi kasvamista sodasta toipuvassa Helsingissä, eloisaa seuraelämää ja ystävyyttä Sylvi Kekkosen kanssa, sairauksia ja romaanien syntyä, sielunkumppanuutta ja arkea Paavo Haavikon kanssa sekä yllättävää kuolemaa, jota vielä seurasi postuumi teos Hänen olivat linnut.
Tietokirjailija, filosofian tohtori Helena Ruuska syntyi vuonna 1958 Heinolassa, mutta muutti jo lapsena Helsingin Pukinmäkeen. Lapsuudenkodissa hyllyt notkuivat kirjojen painosta. Erityisen paljon kotiin oli kertynyt elämäkertoja. Niitä Ruuskan isä Heikki Klemola luki ja myös itse teki. Hän on kirjoittanut muun muassa elämäkerran urheilulegenda Lauri ”Tahko” Pihkalasta. Nuori Helena ei ymmärtänyt isänsä kiinnostusta urheilijoiden tai poliitikkojen sielunelämää kohtaan. Hän palvoi proosaa ja suuntasi Helsingin yliopistoon opiskelemaan kotimaista kirjallisuutta. Sittemmin hän on kirjoittanut useita äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjoja. Kirjoittamisesta tuli siis tyttärenkin työ. Vuonna 2010 Ruuska teki väitöskirjan suomalaisen modernistin Marja-Liisa Vartion teoksesta Kaikki naiset näkevät unia. Pian ilmestyi laajemmalle yleisölle suunnattu elämäkerta Marja Liisa Vartio - kuin linnun kirkaisu – ja se taisi muuttaa kaiken. Mikä oli aiemmin kiehtonut isää imaisi mukaansa myös tyttären. Ruuskaa alkoivat toden teolla kiehtoa elämäkerrat. ”Miksen keksinyt tätä aikaisemmin?” hän kysyykin itseltään ja toteaa aloittaneensa elämäkerturina varsin myöhään. ”Kenties ikä tuo kuitenkin perspektiiviä ja työhön tarvittavaa elämän ymmärrystä.” Helena Ruuska opettaa äidinkieltä ja kirjallisuutta Helsingin normaalilyseossa sekä kirjoittaa kirjallisuusarvosteluja Helsingin Sanomiin. Hän on naimissa musiikkialan monitoimija Pekka Ruuskan kanssa, ja heillä on kaksi tytärtä. Kotona puhutaan paljon kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta. Aviomiestä tosin kiinnostaa enemmän nykyhetki ja Ruuskaa itseään taas menneet ajat. Hyvää vastapainoa kielen kanssa askarteluun tuovat tennis ja purjehtiminen, joka on pariskunnan yhteinen intohimo.
