Sarah on pätevä pörssimeklari; työ Lontoon pörssissä on kestänyt 10 vuotta. Ura ei kuitenkaan ole lähtenyt ohjusmaiseen nousuun, vaan Sarah löytää itsensä yhä useammin keittämästä kahvia, sillä aikaa kun miespuoliset kollegat saavat ylennyksiä. Sarah päättää tehdä täydellisen elämänmuutoksen. Hän lähtee Italian maaseudulle isoäitinsä jäljille – ja ryhtyy kädestäkatsojaksi. Korkokenkäbilettäjä muuttuu paljasjalkaneidoksi.

On kesä 1975. Sarah matkaa hevosvankkureilla serkkunsa Tomason kyydissä pitkin Italian vanhoillista maaseutua. Paikka kuin paikka, Sarahin suosio on taattu ja pitkät jonot kiemurtelevat hänen luokseen käsien tulkintaan, kunnes rantakaupungin disco taas houkuttaa pukemaan merkkivaatteet ja perinnehame vaihtuu kärmeennahkatakkiin.

Matkallaan Sarah ei kuitenkaan ole varautunut siihen, miten lähelle ihmiset tunteineen ja tarpeineen voivat tulkintatyössä tulla. Usein hän löytääkin itsensä tuijottamasta aivan liian syvälle silmiin komeita miespuolisia tulkittaviaan – ja hämmentyy omista tunteistaan.

Italialainen nimipäiväkalenteri maistattaa lukijalla välimerellistä taitoa nauttia hetkestä, toinen toistensa seurasta yhtä lailla kuin hyvästä ateriasta. Lämpimänä kuin Italialainen ilmanala kirjassa väreilee koko ajan sukupuolten välinen vetovoima – usein vain hienovireisenä, toisinaan taas raikkaan chick lit-huumorin kera.

Kirja näyttäytyy eteläeurooppalaisen elämäntavan ylistyksenä, vuosituhantisten elämäntaitojen ylistyksenä. Niihin vertautuu nykyajan näennäisen vapaa, mutta pohjimmiltaan täynnä kieltäymyksiä oleva, urakeskeinen elämäntyyli.

Juonteena kulkee etsintä, kysymyksenasettelu: Kenen arvoilla rakennan elämääni? Mihin, keihin tulisi uskoa, etten lankeaisi valheellisiin elämänmalleihin?
Pohdinnat peilautuvat ihmiskeskeisen kulttuurin elämänmuotoa vasten, italialaista maisemaa ja sielunmaisemaa vasten.

Kirjan kirjoittajan, Henriette Solan kiinnostus eri kulttuureja ja kansoja kohtaan vei hänet erikoisen harrastuksen, käsientulkinnan pariin. Kirjan käsientulkinnasta kertovat osuudet ovat siis aitoa, oikeaa, perinteistä käsientulkintaa – aristoteleläistä, kuten kirjailija itse tarkentaa.