Kasvatus ihmiskeskeisyyden jälkeen

Länsimainen ihmisen erillisyyteen kiertyvä ajattelutapa on jättänyt planeettaamme tuhoisat jälkensä. Toisaalta tiedämme jatkuvasti lisää niin eläinten kuin kasvien, sienten ja mikrobienkin monimutkaisista havaitsemisen
ja kommunikaation tavoista. Koulun ja kasvatuksen on kyettävä ottamaan kantaa ja uudelleen asettumaan näihin olosuhteisiin ja niiden mukanaan tuomiin eettisiin ja poliittisiin haasteisiin.

Kasvatus ihmisen jälkeen tuo suomalaisen kasvatustieteen kentälle jälkihumanististen ja uusmaterialististen teorioiden näkökulmia ja peruskäsitteitä sekä monilajisen tutkimuksen viimeaikaisia keskusteluja. Kirja kannustaa kohdistamaan katseen ihmisyyttä, tietämistä ja oppimista koskeviin perusoletuksiin. Kasvatuksen uudelleenmäärittely vaatii sekä olemassa olevien käytäntöjen uudelleen kertomista että käsitteellisen tason huomioimista.

Kasvatus ihmisen jälkeen tarjoaa lukijalle käsitteellisiä työkaluja ja ajankohtaisia tutkimusesimerkkejä sekä tarinoita, joiden avulla kasvatus avautuu ihmistä laajempana.