Roomalaisen oikeuden tarina alkaen sen uudelleenlöytämisestä ja muuntumisesta yleiseksi eurooppalaiseksi oikeudeksi keskiajalla on useimmille hyvin tuttu. Sen sijaan Itä-Rooman oikeuden historia on paljon tuntemattomampi. Bysantin oikeutta kuvataan usein roomalaisen oikeuden degeneroitumisena ja alistumisena kanoniselle oikeudelle ja kirkolle. Tässä kirjassa kerrotaan toisenlainen kertomus yli tuhatvuotisesta Bysantin valtakunnasta ja itäroomalaisesta oikeuskulttuurista alkaen antiikista ja ulottuen pitkälle Bysantin myöhäiskeskiaikaisen tuhon jälkeiseen aikaan. Kirjassa esitetään viimeisimpään tutkimukseen sekä oikeushistorialliseen materiaaliin perustuva kuvaus Bysantin oikeushistoriasta. Kirjassa tarkastellaan keisarivallan, ortodoksisuuden ja Bysantin muuttuvien olosuhteiden symbioosia roomalaisoikeudellisen perinnön muutoshistoriassa, joka ilmentää roomalais-bysanttilaisen oikeuden muuntautumiskykyä ja oikeuskulttuurin elinvoimaisuutta. Kirja on painava puheenvuoro oikeuden ja yhteiskunnan välisestä suhteesta sekä oikeuden kulttuuristen jasymbolisten ulottuvuuksien merkityksestä oikeusajattelulle.