Yhteisöllisen toiminnan ohella hienovarainen ja normalisoitunut toisarvoistaminen on monenkouluoppilaan arkea. Aihetta on kuitenkin tarkasteltu kouluväkivallan tutkimuksessa vähän. Tut-kimus tarkastelee sitä, millaisia väkivallan ja välittämisen ulottuvuuksia poikien sosiaalisen sta-tuksen tavoitteluun liittyy. Tutkimuksessa kysytään, millä keinoilla ja edellytyksillä pojat kyke-nevät hankkimaan ja ylläpitämään sosiaalista statusta informaalin koulun oppilasyhteisöissäparemmin kuin toiset sekä miten väkivalta ja toisista ihmisistä välittäminen ovat mukana tässästatustyössä.
Tutkimuksessa käytetään kolmesta suomalaisesta peruskoulusta 2000-luvun alussa hankittuapitkittäistutkimuksellista laadullista tutkimusaineistoa. Ensimmäisestä, pohjoissuomessa sijaitse-vasta koulusta 46 oppilasta haastateltiin ja havainnoitiin heidän ollessa kuudennella vuosiluokal-la. Tästä oppilasjoukosta kahdeksan oppilasta osallistui uudelleen haastatteluun yhdeksännelläluokalla sekä kolmannen kerran 19-vuotiaana. Lisäksi kahdesta eteläsuomalaisesta koulusta kah-dessa vaiheessa hankittua haastattelu-, havainnointi- ja kyselylomakeaineistoa käytettiin kahdes-sa osatutkimuksessa. Tutkimuksessa hyödynnetään feminististä metodologiaa ja aineiston ana-lyysissä feminististä lähiluvun otetta.
Koulupojat tavoittelivat sosiaalista statusta koulun oppilasyhteisöissä paikallisin sosiokult-tuurisin resurssein, joita olivat fyysis-materiaalisuus, huumori, sosiaaliset suhteet, performans-sit, seksuaalisuus, väkivalta ja välittäminen. Resurssit ja niiden toimiva strateginen käyttö toivatpojalle sosiaalista statusta ja arvoaseman oppilasyhteisössä. Asema tarjosi mahdollisuuden hyö-dyntää statusresursseja rakentavan vallan tai pelkovallan keinoin. Statuksen tavoittelu ja ylläpi-to edellyttivät statustyötä. Statustyö määrittyy toiminnaksi, jossa pojat käyttivät kulttuurisiaresursseja ja strategioita asemaa vahvistavalla tavalla. Statustyölle oli ominaista sisäpiiriryhmänkeskinäinen yhteisöllisyys, välittäminen ja valtakamppailu sekä poissulkeminen tai liittoutumi-nen suhteessa ryhmän ulkopuolisiin. Statustyöhön liittyvä väkivalta oli luonteeltaan usein hieno-varaista ja normalisoitunutta ja kietoutui välittämiseen tai pidettynä olemiseen. Välittäminen voiolla statusresurssi, mikäli se tuli esiin hyväksytyn maskuliinisuuskuvan ilmiasussa.
Toista kyseenalaistava huumori ja kiusoittelu toimivat avainilmiöinä pyrittäessä tunnista-maan kouluväkivallan mekanismeja vaiheessa, jolloin väkivalta ei ole muodostunut toistuvaksisamaan henkilöön kohdistuvaksi toiminnaksi. Tutkimus haastaa myös selvittämään väkivallansystemaattisuutta yksilökeskeisen tarkastelun ylittävästä näkökulmasta. Yksilötasolla ei-syste-maattiselta vaikuttava toista vahingoittava toiminta saattaa ryhmä- ja yhteisötasolla tarkasteltu-na osoittautua systemaattiseksi.
