Poliittisen kartan vastakkaisilla laidoilla elämäntyönsä tehneet Iiro Viinanen ja Esko Seppänen käyvät kiivaaseen keskusteluun aatteista, arvoista ja siitä, miten maa makaa.

Suomen kohtalonkysymykset hahmottuvat hyvin erilaisina, kun asialla on kaksi periaatteen miestä, jotka eivät arkaile sanoa mielipidettään sen enempää historian käännekohdista kuin suomalaisesta nykymenostakaan. Terävät mielipiteet poliittisesta lähihistoriasta, ay-liikkeestä, Natosta tai EU:sta kalahtelevat vastakkain niin, että kipinät lentävät.

Yhteinen sävel löytyy joskus yllättävistä paikoista. Molemmat tuomitsevat ahneuden ja nykypäivän kapitalismin kohtuuttomuuden, molemmat puhuvat luonnonsuojelun ja vihreiden arvojen puolesta, molemmat sallisivat eutanasian. Miehiä yhdistää myös sama kohtalo: molemmat ovat sairastuneet Parkinsonin tautiin. Kokemustensa koulimina sekä Viinanen että Seppänen ovat ennen kaikkea inhimillisyyden ja ihmisarvon puolustajia.