Kolme naista kokoontuu yhteen päiväksi taloon järven rannalla, sen saman järven, jonka syvyyksiin nuoren Leenan sanotaan kävelleen kauan sitten. Isoäiti eli nuoruuttaan 1950-luvulla. Ajan hengen mukaisesti hänen elämänsä oli tarkkaan määriteltyä. Nuorella naisella ei ollut paljon vaihtoehtoja, ei ainakaan, jos hänellä oli isä, joka tiesi, mikä oli tyttärelle hyväksi. Tytär luopui nuorena vapaaehtoisesti ihmisestä, joka oli hänelle tärkein. Tänään hän miettii, mikä sai hänet tekemään niin. Nyt on tietysti liian myöhäistä korjata mitään – vai onko?
Tyttärentytär ponnistelee opiskelun ja ihmissuhteiden ristiaallokossa. Hän takertuu mieheen, joka ei hänestä välitä, ja miettii, jaksaako viedä opintonsa päätökseen. Onko nykyajan nuoren naisen elämä helpompaa kuin ennen, vai onko niin kuin on aina ollut: jos ei jaksa pitää päätään pinnan yläpuolella, hukkuu? Eri aikakausien musiikki soi tarinan taustalla. Leenanniityn legenda, tarina hukuttautuneesta tytöstä, saa erilaisia tulkintoja kertomuksen edetessä. Oliko tragedian taustalla tytön häpeä vai miehen tekemä murha? Vai oliko kyse jostain ihan muusta?