Filosofi Immanuel Kant (1724–1824) tunnetaan etenkin kolmesta Kritiikki-teoksestaan. Vähemmän tunnettua on, että hän pohti perusteellisesti myös kasvatuksen ja pedagogiikan kysymyksiä. Kant piti kasvatusta merkittävämpänä ja vaikeimpana haasteena, joka ihmiselle voidaan antaa.

Kantin mukaan ihmisen on kehitettävä itseään, jotta hän kykenisi ottamaan paremmin huomioon muiden ihmisten päämäärät. Ihmisyksilö ei voi kuitenkaan onnistua tässä yksin, vaan moraalinen edistyminen on yhteisön yhteinen ja sukupolvet ylittävä tehtävä.

Pedagogiikasta-teoksessaan Kant käsittelee pedagogisen ajattelun keskeisiä kysymyksiä ja kasvatusteoreettisia ongelmia, joihin myöhemmässä kasvatusfilosofiassa on toistuvasti palattu. Nykyisessä oppimisteoreettisessa keskustelussa keskeinen oppimisen itseohjautuvuuden ja ulkoisen ohjausvaikutuksen välinen suhde on teoksessa vahvasti esillä.

Teos perustuu Kantin yliopistossa pitämiin pedagogiikan luentoihin. Se tarjoaa merkittävän, aiempaa klassikkokirjallisuutta täydentävän lisän kasvatusalan käytäntöön ja tutkimukseen.

Suomentanut Markus Nikkarla, alkuteos Über Pädagogik (1803).
Johdannon kirjoittanut Juha Hämäläinen.