Lama ja poliittinen vaino ajoivat tuhannet suomalaiset pakenemaan Neuvostoliittoon 1930-luvulla. Laittomasti rajan ylittäneet joutuivat paperittomina ja vailla kansalaisuutta pakkotyöhön: kolhooseihin, rakennuksille ja metsätyömaille.

Kohtalona gulag avaa tuoreen tutkimustiedon kautta vavisuttavan näkymän suomalaisten loikkareiden elämään gulag-järjestelmässä. Leireille, erityisasutuskeskuksiin ja työmaille joutui poliittisten vastustajien ja rikollisten lisäksi aivan tavallisia ihmisiä. Heidän kirjeistään ja kertomuksistaan paljastuu synkkä kuva leirituomion saaneiden arjesta ja Stalinin vuosien 1937–1938 suuren terrorin kauhuista.

Neuvostoliittoon loikanneiden suomalaisten kohtalo oli karu, mutta säilyneet tarinat kertovat myös siitä, miten ihmiset selvitäkseen pitivät yhtä ja auttoivat toisiaan. Rikkoutuneet perheet korvasi toisten tuki, ja äärimmäisissä oloissa kannatteli toivo jälleennäkemisestä.