Veteraanien rivit harvenevat ja paljon muistoja ja tietoa katoaa heidän mukanaan. Erityisesti Suomen armeijan rivisotilaiden kokemukset sodasta ovat jääneet historiankirjoituksessa liian vähälle huomiolle.

Tässä kirjassa kuusi rintamamiestä kertoo sotakokemuksistaan. Panssarintorjuntamies Aarne Aaltonen, radisti Pentti Hölttä, lääkintäaliupseeri Eino Järvenpää, ratsuri Toivo Keskinen, lääkintämies Erkki Salomaa ja ilmasuojelukomppanian lähetti Pertti Siira kokivat sodassa paljon, paljon muutakin kuin taisteluita. Esimerkiksi sen, miten komppanian päällikkö ammuttaa omavaltaisesti seitsemän antautunutta venäläisvankia. Miehet järjestivät tälle monella tapaa töykeälle komppanianpäällikölle siirron toiseen yksikköön.

Vaikka oli sota, se oli miehille myös tavallista elämää. Sotavuosina kotirintamalla kehotettiin muistamaan tuntemattomia sotilaita kirjeillä, korteilla ja paketeilla. Posti lähetettiin usein nimellä, mutta sitä osoitettiin myös tuntemattomalle sotilaalle. Eino Järvenpää kiinnostui yhdestä tuntemattomasta kirjeestä, otti selville sen kirjoittajan ja halusi tavata hänet. Nuoret kiinnostuivat toisistaan ja menivät lopulta naimisiin.

Kirjassa käytettyä muistitietoaineistoa on mahdollisuuksien mukaan todennettu arkisto- ja asiantuntijalähteistä.

Kirjassa on runsaasti ennen julkaisemattomia kotialbumi- ja arkistokuvia.