Janne Marja-aho (laulu)

Barokkiyhtye Cornucopia:
Pekka Silén (nokkahuilu)
Louna Hosia (viola da gamba, saha)
Solmund Nystabakk (teorbi)
Marianna Henriksson (cembalo)

1. Amsterdam (Jacques Brel)
2. La Chanson des vieux amants (Jacques Brel)
3. Amarilli (Peter Philips)
4. Amarilli mia bella (Giulio Caccini)
5. Les Folies d'Espagne (Marin Marais)
6. Les Timides (Jacques Brel)
7. Madrigali guerrieri et amorosi, kirja 8 , 6. lamento della Ninfa (Claudio Monteverdi)
8. Ne me quitte pas (Jacques Brel)
9. Passacaglia della vita (Stefano Landi)
10. Ninna nanna alla napoletana (trad.)
11. La Valse à mille temps (Jacques Brel)

Miksi Jacques Brelin Amsterdam aina pakahduttaa? Tekstinsä vuoksi, tietysti, mutta ei vain siksi. Siinä on jotain hyvin tuttua, toistuvaa: sama sointukulku aina uudelleen. Siis juuri niin kuin barokkimusiikissa hyvin usein. Olisiko se La Follia? Ei ihan, vaan sama sointusarja kuin muunnelmissa Greensleeves-laulusta, romanesca-basson muunnos.

Toistuvia sointukulkuja löytyy muistakin Brelin lauluista (kuten kevyestä musiikista ylipäänsä). Yhteydet vuosisatojen välillä eivät jää tähän: sekä barokin että Brelin chansonien teksti ja musiikki puhuvat samaa kieltä riipaisevista tunteista; yön kaipaukseen liittyy toivoa ja epätoivoa. Brelin lauluissa kännin, riemun ja rienauksen vastakohdat yltyvät vielä hurjemmiksi.

Cornucopia on kaikissa ohjelmissaan etsinyt vastakohtia ja synteesejä vanhan ja uuden välillä, joten heittäytyminen chansoneita sovittamaan oli luonteva hyppy uuteen. Myöskään Janne Marja-ahon taide ei tunne raja-aitoja; päätös lähteä yhteistyöhön oli selvä. Bassopuolta täydentämään pyydettiin kaikissa tyyleissä kotonaan oleva luutisti ja kitaristi Solmund Nystabakk.

Jacques Brel oli belgialainen laulaja ja lauluntekijä, joka teki pitkään työtä Brysselissä ja Pariisissa saadakseen uransa liikkeelle. Kun tämä vihdoin oli onnistunut, vajaa vuosikymmen täysiä saleja Pariisissa ja maailmankiertueilla kuitenkin riitti. Hän lopetti jo 38-vuotiaana konserttikiertueensa ja lähti etsimään uusia haasteita elokuvan, lentokoneitten ja valtameripurjehduksen maailmoista. Uudeksi asuinsijakseen hän valitsi Hiva-Oan saaren Polynesiassa, ja sinne hänet myös haudattiin, kun hän kuoli syöpään 49-vuotiaana.