Jarkko Vehniäisen tasaisesti suosiotaan kasvattava Kamala luonto -sarjakuva esittelee toisessa sunnuntaisarjojen kokoelman kannessa kauniissa maisemassa varsin sopuisasti vaeltavan eläinjoukon. Totta onkin, että sarja on ”kamala” vain niiltä osin, mitä inhimillistetyn eläinjoukon luonnonmukaiseen käyttäytymiseen tulee: pedot ovat petoja ja saaliit saaliita, isot pelottelevat pienempiään, kunnes pikkuruista punkkia pelkäävät kaikki.

Yksirivisiä arkisarjoja laajemmat sunnuntaistripit ovat paitsi eräs klassinen sarjamuoto, myös merkki siitä, että perussarjan lukijat ovat kaivanneet suosikilleen laajennusta. Kahdella tai kolmella ruuturivillä teemoja voidaan syventää ja käyttää isompaa kuva-alaa silloin, kun idean esittäminen sitä vaatii. Myös kirjamuotoon sunnuntaiformaatti sopii mainiosti, koska jokainen sivu voidaan - näin sunnuntaikävelyllä kun ollaan - pyhittää yhdelle pienelle tarinalle.

Kamalan luonnon kärkikumppanukset ilves ja kärppä, enempää kuin lukijoiden ykkössuosikki kettu, tuskin luonnollisessa tilassa piittaavat viikonpäivistä, mutta kuten faabeleissa eli eläintarinoissa kautta aikojen, tiettyjen eläinten ominaisuudet kuvaavat eri ihmistyyppien ja persoonallisuuksien ominaisuuksia paremmin kuin totisemmat tutkimukset. Siksi on hyvä lähteä (kamalaan) luontoon sunnuntaikävelylle oppimaan taas itsestään jotakin uutta ja saada vielä hyvät naurut päälle.