Libidinaalinen talous

Libidinaalinen talous on ranskalaisen jälkimarxilaisen ajattelun keskeisimpiä teoksia ja yksi vuoden 1968 Pariisin kevään jälkeisen ajatteluilmapiirin kiehtovimmista ja omaperäisimmistä tuotoksista.

Teos heijastaa aikakaudelle ominaista intoa ja tarvetta ajatella konventionaalisen poliittisen representaatioiden, ennalta määriteltyjen aatteiden sekä tavanomaisten filosofisten, psykologisten ja yhteiskuntatieteellisten mallien ulkopuolella. Lyotard pyrkii teoksessaan analysoimaan halun tuotannollisia, taloudellisia ja poliittisia ulottuvuuksia. Hänen mukaansa libido ei ole niinkään yksilöpsykologinen tekijä kuin koko yhteiskunnan lävistävä voimavirtaus, jota erilaiset representatiiviset järjestelmät ja rakenteet pyrkivät kanavoimaan, jähmettämään ja kiinteyttämään. Lyotard pyrkii teoksessaan hahmottamaan libidinaalista taloutta, joka perustuu intensiteetin ja representaation väliseen dynamiikkaan.

”Libidinaalisen taloustieteen” keinoin Lyotard pohtii, miten voitaisiin maksimoida halujen ilmentymien monimuotoisuus ja samalla minimoida kapitalismin rakenteiden tasapäistävyys. Kapitalismin vastustamisen ja siitä vapaiden alueiden etsinnän sijaan Lyotard pyrkii voimistamaan sitä, mikä kapitalismissa itsessään on kumouksellista ja arvaamatonta.

Lyotard sanoutui myöhemmin itse irti Libidinaalisesta taloudesta ja kuvaili sitä katuvaisena ”häijyksi kirjakseen” ja hävyttömäksi provokaatioksi. Teos on kuitenkin saavuttanut eräänlaisen kulttiklassikon aseman ja se auttaa edelleen hahmottamaan, miten kaoottisuus ja kriisialttius ovat elimellinen osa kapitalisista järjestelmää itseään. Samalla teos kyseenalaistaa helpon jaottelun teoriaan ja käytäntöön, haastaa teoreettisen kielen vakavamielisyyden ja näennäisen eheyden ja kehottaa kysymään, millaisia latentteja voimia ja virtauksia teoreettisen ajattelun ja tiedontuotannon itsensä taustalla piilee.