Naisen ja taiteilijan vapautumisen puhutteleva kuvaus, jossa kajahtaa paitsi keittiön puurofarssiin uponneen äidin itkuvirsi myös kansanlaulu.

Einari Vuorela -runopalkinto 2008.

Sylin vuoraan, peitän pään.
Ilta kietoo ikävään
mutta aamu valahtaa päälle
kuin morsiuspuku:
vaativana, opittuna.
Sileänä kuin kananmuna.
Ei ole minun, ei ole minun,
morsian oli nuori,
kädessä kuivunut kuori,
kämmeniään nuoli,
söi siemenen ja kuoli.
Aamu on ryhdikäs tänään.
Ja tepä tänään suora,
hellan ääressä, selkä ojossa,
puurokauha sojossa.
(Katkelma runoelmasta Yhtä juhlaa)
Yhtä juhlaa on Johanna Venhon kolmas runoteos, myyttinen matka mullan läpi valoon. Runo hengittää riimien rytmissä, ironian voimalla. Sulaa kultaa virtaa läpi äidin arjen. Ja äkkiä laulun katkaisee ämmän rääkäisy.