Itsekkyys on vapauden hinta. Mutta hintaa voi sovitella sopivammaksi.

Moitimme helposti nykyhetkeä ja kulttuuriamme minä ensin -asenteesta: joka puolella räpsitään selfieitä, paistatellaan parrasvaloissa ja kääritään jättipalkkiot omaan taskuun. Mutta miksi koemme, että itsekkäitä ovat aina ne muut, emme me itse?

Meillä on kuitenkin myös vahva oikeudenmukaisuuden taju ja tiedämme tarvitsevamme yhteisön ympärillemme. Onko mahdollista yhdistää asioita – olisiko mahdollista puhua vaikkapa empaattisesta itsekkyydestä?

Itsekkyys on vaikuttanut monen hyödyllisen keksinnön syntyyn, mutta sen voimaa on jollain lailla suitsittava. Auttavatko idän opit? Vai onko evoluutiobiologia todistanut itsekkyyden ihmisen perusominaisuudeksi? Mitä vastavoimia voi löytää kulttuurista ja eettisestä ajattelusta?

Mahtava minä -kirjassa Jukka Koskelainen tekee vaatimattoman ehdotuksen Björn Wahlroosille ja esittelee kolme huonoa ja yhden hyvän tavan puolustaa itsekkyyttä.