Mannerheim-ristin ritari Eino Luukkanen teki merkittävän uran hävittäjälentäjänä Suomen ilmavoimissa. Talvisodan kokeneesta lentueenpäälliköstä tuli jatkosodassa ilmavoimien nuorin laivueenkomentaja. Luukkanen lensi Fokker-, Brewster- ja Messerschmitt-hävittäjillä 438 sotalentoa, osallistui 102 ilmataisteluun ja saavutti 54 ilmavoittoa. Sodan jälkeen Eino Luukkanen yleni everstiluutnantiksi ja rykmentinkomentajaksi.

Jukka Piipponen on kirjoittanut kattavan elämäkerran Eino Luukkasesta. "Eikka" oli suosittu ja arvostettu komentaja, joka halusi esimerkillään johtaa miehiään, mieluiten ilmasta käsin, ja lentää niin paljon kuin mahdollista. Henkilökohtaisten saavutusten ohella myös yksikön ja hänen alaistensa menestys oli tärkeää. "Isäntämies" Luukkanen oli harkitseva ja innostava oppi-isä kokemattomammillekin lentäjille. Suositun ja arvostetun esimiehen huolenpito ei rajoittunut lentäjiin vaan hän oli kiinnostunut myös mekaanikkojen ja muun maahenkilöstön hyvinvoinnista. Urhoollinen ja peräänantamaton ilmataistelija nimitettiinkin kesäkuussa 1944 Mannerheim-ristin ritariksi.