Tyttäreni on kuusi päivää vanha, ja minä olen jo asiasta aivan varma: olen niin kamala äiti, etten olisi ikimaailmassa ansainnut omaa lasta.

Ihanneäiti äiti ei raivostu, epäonnistu tai tunne negatiivisia tunteita. Suhteessaan lapsiin hän on rajaton, uhrautuva ja loputtoman puhtoinen. Mutta mitä jos ei mahdu ahtaan äitimyytin raameihin? Miksi niin moni äiti kokee jatkuvaa riittämättömyyttä? Jos kerran astuu harhaan, kelpaako enää äidiksi?

Pyhät pahat äidit on kauniinriipaiseva läpivalaisu äitiyden monista muodoista ja niihin liitetyistä stigmoista. Laura Juntunen kohtaa kirjassa erilaisia äitejä ja antaa äänen naisille, joiden vanhemmuutta on kyseenalaistettu esimerkiksi äidin päihdehistorian, vankilatuomion tai mielenterveyden ongelmien vuoksi – tai siitä syystä, että perinteistä äitiyden mallia on muulla tavoin rikottu.

Avartava, upean tarkkanäköinen teos haastaa käsityksiämme äitiydestä ja näyttää, miten siihen liitetyt odotukset ovat ajan saatossa muuttuneet. Ketä äitiyden ahtaat ihanteet oikeastaan palvelevat? Ja mitä vaaroja liittyy siihen, että äidit tukahduttavat omat tarpeensa ja tunteensa.