Tutkimus käsittelee Suomen Ruotsin ajan lopun (1770–1809) sotilasmusiikkitoimintaa ja sen vaikutusta Suomen musiikkielämään. Aihetta tarkastellaan Suomessa toimineiden kuuden ruotujakoisen jalkaväkirykmentin sotilassoittajien kautta. Tutkimusalue käsittää käytännössä koko Suomen puoleisen osan Ruotsin valtakunnasta.

Tutkimuksessa on kaksi pääkysymystä. Niistä ensimmäisessä selvitetään suomalaisten rykmenttien soittotoiminnan taustoja ja vaiheita: miksi rykmentit alkoivat perustaa sotilassoittokuntia kustavilaisena aikana ja kuinka tämä prosessi toteutettiin? Toinen pääkysymys kohdistuu yksittäisiin sotilassoittajiin: keitä he olivat, kuinka heidän koulutuksensa oli järjestetty ja minkälainen heidän työnkuvansa oli? Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan sotilassoittajien toimintaa Suomen musiikkielämässä sekä luodaan katsaus heidän käyttämiinsä soittimiin ja esittämäänsä ohjelmistoon.

Tutkimus on Suomen musiikin historian perustutkimusta ja sen lähestymistapa on vahvasti aineistolähtöinen. Laajan arkistoaineiston ja olemassa olevan tutkimuskirjallisuuden avulla pyritään löytämään vastauksia tutkimuksessa esitettyihin kysymyksiin. Tärkeimpinä tutkimusaineistoina ovat sotaväen virallinen asiakirja-aineisto ja kirjeenvaihto, kirkonkirjat sekä henkilö- ja paikallishistoriallinen tutkimuskirjallisuus. Tiedot sotilassoittajista on koottu väitöskirjan liitteenä olevaan sotilassoittajamatrikkeliin.

Saadut tutkimustulokset osoittavat, että sotilassoittokuntien perustaminen oli Suomessa systemaattista ja laaja-alaista, ja siinä noudatettiin eurooppalaisia esikuvia. Toiminta ei ollut kuitenkaan valtiojohdon organisoimaa vaan perustui rykmenttien ja upseeriston omaan aktiivisuuteen, jotka pitkälti vastasivat myös soittotoiminnan rahoittamisesta.

’Tutkimusjoukkoon kuuluvissa rykmenteissä palveli vuosina 1770–1809 yhteensä noin kolmesataa sotilassoittajaa, joista suurin osa oli paikallista syntyperää. Sotilassoittajien koulutuksessa käytettiin myös jonkin verran Euroopasta Tukholman kautta Suomeen tulleita ammattimuusikoita. Samoin soittokuntien soittimet ja ohjelmisto oli pääosin tuotu ulkomailta. Vaikka sotilassoittajien koulutus oli Ruotsin ajan lopulla vielä vaatimatonta eikä heidän taitonsa olleet kovin pitkälle kehittyneitä, vaikuttivat suomalaisten rykmenttien soittajat eri tavoin oman alueensa musiikinharjoitukseen.