1920-luvulta 1980-luvulle saakka huonosti tunnetut, mutta yhteiskunnallisesti merkittävät työlaitokset toimivat kehittyvän hyvinvointiyhteiskunnan laajalti hyväksyttynä varjopuolena. Työlaitosten avulla pyrittiin puuttumaan rikoksiin jo ennen kuin ne edes tapahtuivat.

Nämä laitokset olivat kasvattamista ja ojentamista varten. Työ niissä oli pakollista ja elämänrytmi säännöllistä. Pois ei päässyt. Ikkunoihin asennettiin kalterit ja alueet ympäröitiin piikkilangalla. Pisteitä keräämällä saattoi ansaita vapautensa, mutta monen kohtalona oli viettää työlaitoksessa vuosia.

Työlaitosten historia on yksilönvapauden menetyksen ja sääntö-Suomen historiaa. Rikoksetta rangaistut kertoo, miksi työlaitoksia perustettiin, kuka niihin joutui, ja mitä niissä koettiin.