Kirkon yhteiskuntaopin käsikirja on suomennos Paavillisen oikeudenmukaisuuden ja rauhan neuvoston vuonna 2004 julkaisemasta kirkon yhteiskunnallisen opetuksen kokoomateoksesta; se laadittiin paavi Johannes Paavali II:n pyynnöstä ja on omistettu hänelle.

Käsikirjan ensimmäinen osa käsittelee kirkon yhteiskuntaopin perusedellytyksiä: Jumalan rakkautta ihmiskuntaa ja yhteiskuntaa kohtaan, kirkon lähetystehtävää, kirkon yhteiskuntaopin luonnetta ja sen historiallisia kehitysvaiheita alkaen paavi Leo XIII:n työväenkysymystä käsitelleestä kiertokirjeestä Rerum novarum (1891), ihmispersoonaa ja ihmisoikeuksia sekä yhteiskuntaopin keskeisiä periaatteita ja arvoja. Toinen osa käsittelee kirkon yhteiskuntaopin klassisia aihepiirejä: perhettä, ihmisen työtä, talouselämää, poliittista yhteisöä, kansainvälistä yhteisöä, ympäristöä ja rauhaa. Kolmas osa käsittelee yhteiskuntaoppia kirkon pastoraalisessa toiminnassa ja kristittyjen elämässä – varsinkin uskovien maallikkojen elämässä, joiden erityinen kutsumus maailmassa on ”etsiä Jumalan valtakuntaa hoitamalla ajallisia asioita ja järjestämällä ne Jumalan tahdon mukaisesti” (Vatikaanin II kirkolliskokous, Lumen gentium, 31).