Tätä 300-sivuista monologia lukiessa alkaa tuntua siltä, että Lemmy itse istuisi lukijaa vastapäätä, tuoppi kourassa poukkoillen asiasta toiseen. Eikä tarina kärsi tästä. Kirja tuo esiin arvostetun, ilkikurisen muusikon, joka rikkoo häneen liitettyjä myyttejä. Nimet, ajat ja paikat liikkuvat ajatusvirran mukana ja kirja vilisee loistavia anekdootteja, kuten tuhoon tuomittu Lemmyn yritys opettaa Sid Viciousia soittamaan bassoa. Sid ei koskaan bassonsoittoa oppinut, vaikka hänestä tulikin myöhemmin Sex Pistolsin basisti.

Lukija trippailee Lemmyn kyydissä sodan jälkeisessä Walesissa, Lontoon 60-luvun hippi-squateissa, Jimi Hendrixin keikkabussissa, psykedeliabändi Hawkwindin happotripeillä ja Punkaharjun hotellin hajoittajaisissa. Merkittävän uran tehnyt taiteilija osaa ottaa lukijansa kyytiin maanläheisellä ja omaperäisellä tavalla.