Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 183
Pitkäaikaistyöttömyys ja psyykkinen pahoinvointi liittyvät usein yhteen. Vaikutusyhteys on tavallisesti kehämäinen: pitkäaikaistyöttömillä on saattanut olla psyykkisiä vaikeuksia jo ennen työttomyyttä, ja pitkäaikaistyöttömyys osaltaan lisää psyykkistä pahoinvointia. Näin voidaan summata Katja Kokon psykologian alan väitöstutkimusta, joka tutki varhaisia, jopa 8-vuotiailta mitattuja, pitkäaikaistyöttömyyttä ennakoivia tekijöitä. Kokon työ toi esille myös ongelmien kehän suojatekijöitä, joita ovat lapsilähtöinen kasvatus ja prososiaalinen käyttäytyminen. Kokon mukaan tutkimuksen tuloksia voidaan yleistää vain nuorten aikuisten pitkäaikaiseen, ei muuhun työttömyyteen. Tässä tutkimuksessa pitkäaikaistyöttömyys tarkoitti yhteensä yli kaksi vuotta kestänyttä työttömyyttä 27 ja 36 ikävuoden välillä. Tutkimuksen tulokset toivat uutta tietoa siitä, miksi aggressiivinen käyttäytyminen oli riskitekijä. Aggressiiviset lapset näyttivät ajautuvan joissakin tapauksissa epäonnistumisten kehälle, johon kuului koulusopeutumattomuutta kuten pinnausta, huonoa koulumenestystä, motivaation puutetta ja rangaistuksia 14-vuotiaana sekä alkoholiongelmia ja ammatillisten vaihtoehtojen puutetta 27-vuotiaana - ja lopulta pitkäaikaistyöttömyyttä. Olennaista olisi, että aggressiivista toimintatapaa ristiriitatilanteessa tyypillisesti käyttävälle lapselle opetettaisiin vaihtoehtoisia, prososiaalisia toimintatapoja. Pelkkä aggressiivisuuden tukahduttaminen ilman vaihtoehtojen tarjoamista voi johtaa vakaviin psyyken ongelmiin. Kun aggressiivinen lapsi oppii myönteisiä ratkaisukeinoja ja saa niistä onnistumiskokemuksia, aggressiivinen käyttäytyminen voi vähentyä oppimisen seurauksena.