Tässä tutkimuksessa kuvataan ikääntyvien ammattikorkeakoulussa työskentelevien terveysalan opettajien ja heidän esimiestensä käsityksiä opettajien ammatillisesta kasvusta, osaamisesta sekä johtamisesta ja työstä koulutusorganisaatiossa. Tavoitteena on lisätä tietoa ammattikorkeakoulun terveysalan toimintaympäristössä tapahtuvasta ikääntyvien opettajien johtamisesta ja ikääntymisen merkityksestä. Tutkimuksessa määritellään ikääntyväksi opettajaksi 45 vuotta täyttänyt henkilö.
Tutkimuksen keskeinen ongelma tiiviisti esitettynä on, millainen käsitys tutkittavilla on johtamisen yhteydestä ikääntyvien opettajien ammatillisen kasvun tukemiseen ja osaamiseen sekä opettajien voimaantumiseen sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulutuksessa? Tutkimuksen aineisto on kerätty neljästä eri puolella Suomea sijaitsevasta ammattikorkeakoulusta.
Tutkimustulosten mukaan ikääntyvien opettajien voimaantumista edistäviä tekijöitä johtamisessa ovat opettajien jaksamisen ja työhyvinvoinnin edistäminen, esimiehen tuki ikääntyville sekä opetta-jien ikääntymisen ja osaamisen arvostaminen. Mahdollistamalla ikääntyvälle opettajalle osa-aikaeläke, joustamalla työaikaa ja suunnittelemalla tarkoituksenmukainen työsuunnitelma, voidaan edistää työhyvinvointia ja lisätä työssä jaksamista. Positiivisen ja kannustavan palautteen merkitys esimieheltä työntekijälle jaksamista edistävänä tekijänä korostuu aineiston perusteella. Ikääntyvät odottavat myös saavansa vastuullisia tehtäviä työssään.
Ikääntyvät opettajat arvostavat omaa osaamistaan ja kokevat olevansa asiantuntijoita omalla alueellaan. Työyhteisöissä arvostetaan opettajien kokemusta ja tietotaitoa, mutta niiden säilymiseen liittyy huoli hiljaisen tiedon katoamisesta eläkkeelle siirtymisen myötä. Työpaikoilla pitäisi taata ikääntyvien kokemuksen ja tiedon siirtyminen nuoremmille kollegoille esimerkiksi kehittämällä systemaat-tinen mentorointijärjestelmä. Ikääntyvät opettajat ovat erittäin koulutusmyönteisiä, ja he haluavat kehittää itseään jatkuvasti ammatillisesti, vaikka suoritettava tutkinto ei takaisikaan erilaisia työtehtäviä. Tärkeäksi ammatillisen kasvun paikaksi opettajat mainitsevat yhteisopetuksen nuoremman kollegan kanssa, jolloin kumpikin opetukseen osallistuva voi oppia toiseltaan. Tällöin voidaan puhua jaetusta asiantuntijuudesta. Ammattikorkeakoulun mukanaan tuomat muutosvaatimukset koetaan positiivisina haasteina, sillä niiden myötä opettajat saavat mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen.
Ikääntymisen yksi myönteisistä seuraamuksista aineiston perusteella on se, että elämänkokemuksen lisääntymisen myötä annetaan asioiden tapahtua ja pysytellään työyhteisössä erossa hankalista tilanteista, eikä puututa kaikkiin asioihin. Mikäli opettajalla on myönteinen asenne omaa ikääntymistään kohtaan, hän arvostaa ikääntymistä, eikä tunne halua ennenaikaiselle eläkkeelle tai osa-aikaeläkkeelle. Vahva ammatillinen itsetunto eli kokemus omasta vahvuudesta asiantuntijuusalueellaan lisää ikääntymisen arvostamista.
