Uskonnollinen ympäristömme on muuttumassa kovaa vauhtia. On menossa myös uskonnon muodonmuutos, jossa korostuu henkisyyden tai spiritualiteetin merkitys. Aikaisemmin elämä perustui valmiisiin malleihin ja rooleihin, nyt ihmiset määrittävät itse, miten he suhtautuvat asioihin.

Perinteiset uskonnot ovat korostaneet uskonnon objektiivista puolta: ydinsisältö on siirrettävä sellaisenaan seuraavalle sukupolvelle. Uskonto on määrittänyt ihmisen eikä päinvastoin. Tässä kirjassa etsitään uskontokasvatukseen lähestymistapaa, joka ottaa huomioon sekä subjektin että objektin. Vuorovaikutuksen ajatusta sovelletaan uskonnollisten ilmiöiden, kulttuurin ja kirkollisten kysymysten tarkasteluun. Erityisesti tarkastellaan kristillisen kasvatuksen kysymyksiä.