Turun kansankirjasto perustettiin vuonna 1863. Tavoitteena oli kirjaston sääntöjen mukaan "ilman maksoa valmistaa varattomille henkilöille, erinomattain työväestölle, tilaisuus hyödylliseen ja sivistävään lukemiseen." Noin kymmenen vuotta myöhemmin kaupunkiin perustettiin sivistyneistöä varten tieteellisluontoinen kaupunginkirjasto, jonka oli määrä korvata Helsinkiin siirtynyt yliopiston kirjasto. Näistä kahdesta muotoutui myöhemmin nykyinen Turun kaupunginkirjasto.

Jälkipolville on Turussa säilynyt merkittävä ja Suomen oloissa ainutlaatuinen, noin 30 000 niteen muodostama kokonaisuus. Suurin osa kokoelmaan sisältyvästä kirjallisuudesta on ilmestynyt 1600-1800-luvuilla ja 1900-luvun alussa.

Kokoelma heijastelee laajasti sekä kansallisia ja eurooppalaisia sivistyspyrkimyksiä että maakunnallisia tavoitteita. Lahjoituskokoelman sisältöjä ja vaiheita jäljittämällä voidaan osin jopa kirjoittaa uudestaan suomalaista kansainvälisyyden ja kansainvälistymisen historiaa sekä pohtia kirjastojen roolia suomalaisissa sivistyshankkeissa. Lahjoitukset kertovat monipuolisesti siitä, mitä turkulainen sivistyneistö luki ja kokosi kotikirjastoihinsa, millä tavoin ulkomailta saadut vaikutteet levisivät ja miten niitä omaksuttiin.

Kirjan kuvitus on Turun kaupunginkirjaston kuvakokoelmasta, osa kuvista on otettu erityisesti kirjaa varten. Kokoelman kirjoittajat ovat Helsingin, Tampereen ja Turun yliopistoissa työskenteleviä historioitsijoita ja tutkijoita, joilla on monipuolista ja syvällistä yleiseen sekä kirja-, kirjasto- ja kulttuurihistoriaan liittyvää asiantuntemusta.