René Descartes totesi aikanaan, että terve järki on maailman tasaisimmin jakautunut luonnonvara, koska jokainen katsoo itsellään olevan sitä yllin kyllin, kernaasti muillekin jaettavaksi. Tätä otaksumaa on syytä epäillä vakavammin kuin Descartes konsanaan ulkomaailman olemassaoloa. Hän ei ehkä tässä ollut paras asiantuntija, sillä nimenomaan kartesiolainen metafysiikka on aina ollut terveen järjen filosofien kritiikin kohteena, ja jäänteitä tästä vanhentuneesta metafysiikasta näkyy edelleen. Aivotutkijat seuraavat nykyaikaisilla aivokuvantamismenetelmillä miten sanojen merkitykset aktivoituvat aivoissa. Sen, mitä Descartes sanoi sielusta, sanotaan nykyään aivoista.

Toiminta ja kokemus tarkastelee tietoon ja tietoisuuteen liittyviä ongelmia filosofisen naturalismin pohjalta. Ihminen on evoluution tuottama luontokappale, ajassa ja paikassa liikkuva lihakimpale, kehityskelpoinen ja kehityskeskusteluja käyvä apina, joka on hankkinut kyvyn valmistaa ja käyttää työkaluja ja laitteita, ajatella symbolien avulla ja luoda monimutkaisia sosiaalisia rakenteita. Miten tämä on voinut tapahtua ja mihin se perustuu? Tähän on kyettävä vastaamaan turvautumatta luonnon ylä- ja ulkopuolelta tuleviin transsendentaalisiin seikkoihin, aineettomiin ajatusolioihin tai Herran enkeleihin. Kysymys on vaikea, eikä siihen tässäkään teoksessa saada varmaa vastausta. Siinä kuitenkin väitetään, että eräät ongelmat on asetettava toisin, jotta osaisi hakea ratkaisua oikeasta suunnasta.