Viljami ei voi vieläkään asua omassa kodissaan, koska hänen vanhempansa eivät ole saaneet elämäänsä raiteilleen. Sijaisperheessä Annan ja Mikon luona Viljami joutuu entistäkin nolompiin tilanteisiin: pesemään pyykkiä, tekemään töitä naapurin navetassa ja nostamaan perunoita. Kanojen lämmittäminen ilmojen viiletessä ei sekään ole helppoa. Urpo propellihattuineen, Ruusu kotileikkeineen ja Amelie teineilyineen eivät tee elämästä ainakaan normaalimpaa.

Koska on syksy, Viljami joutuu kouluun. Uusi koulu on täysin erilainen kuin Viljamin vanha koulu. Se on järjettömän pieni, keskellä ei mitään, lintsaaminen on vaikeaa, oppilaat outoja ja opettaja nolo. Jos Viljami kestäisi täällä jouluun asti, se olisi ihme. Jokohan hän joulun jälkeen pääsisi takaisin omaan kotiinsa ja omaan kouluunsa? Olisiko hän edes valmis lähtemään Korvensyrjän sijaiskodista?

Kirja on edeltäjänsä tavoin lyhyt ja helppolukuinen. Aihe sen sijaan ei ole helppo. Kirjassa käsitellään vaikeita ja rankkojakin asioita – mutta lapset ja aikuiset hurmannut huumori kukkii myös sarjan toisessa kirjassa.
Ikäsuositus 8+.