Sydäninfarktipotilaan ja hänen puolisonsa selviytyminen prosessina : psykososiaaliseen tasapainoon pyrkiminen

Väitöstutkimuksessa kuvailtiin sydäninfarktipotilaan ja hänen puolisonsa selviytymistä sydäninfarktin akuutissa vaiheessa potilaan ollessa sairaalassa sekä neljän ja kahdentoista kuukauden kuluttua sydäninfarktista. Sydäninfarkti murentaa sekä sydäninfarktipotilaan että hänen puolisonsa elämänhallintaa. Sydäninfarktipotilaan ja hänen puolisonsa selviytymistä ei voida kuvata yhtenä, samansuuntaisena selviytymisprosessina. Avioparin psykososiaaliseen tasapainoon pyrkiminen ilmenee viitenä erilaisena selviytymisprosessina, jotka ovat ongelmanratkaisukeskeinen, toimintakeskeinen, seesteinen, epävarma ja sairauskeskeinen selviytymisprosessi. Ongelmanratkaisukeskeiselle selviytymisprosessille on tyypillistä tilanteen hallinnan etsiminen jo sairaalavaiheessa. Tällöin sydäninfarktipotilas ja hänen puolisonsa pohtivat sydäninfarktin merkitystä sekä potilaan näkökulmasta että koko perheen elämäntilanteen kannalta. Heille on tyypillistä avoin, rakentava vuorovaikutus ja johdonmukainen tarttuminen ilmenneisiin ongelmiin. Myös toimintakeskeiselle selviytymisprosessille on tyypillistä tilanteen hallinnan etsiminen jo sairaalavaiheessa. Tällöin sydäninfarktipotilas ja hänen puolisonsa pyrkivät ylläpitämään arjen jatkuvuutta ja turvallisuutta. Heillä ei kuitenkaan ole voimavaroja käsitellä sydäninfarktiin liittyviä pelkojaan ja keskustella niistä avoimesti. Arjen rutiineihin keskittymällä pyritään torjumaan tilanteen pelottavuus. Tilanteen vakavuuden kieltäminen aiheutuu kyvyttömyydestä käsitellä vaikeiksi koettuja tunteita ja kyvyttömyydestä jakaa niitä keskenään. Kieltäminen toimii puolustusmekanismina, kun omat voimavarat eivät riitä tilanteen käsittelyyn.