Suomalaiset nielevät talouskurin vapaaehtoisesti, kun muille sitä syötetään väkisin.

Suomessa ja Euroopassa noudatetaan 2000-luvun finanssikriisin jälkimainingeissa ankaraa talouskuripolitiikkaa, sillä verukkeella, että valtioita uhkaa perikato ja konkurssi. Kansalaiset on saatu uskomaan, että julkinen talous on kestämättömän suuri, ja siksi valtio elää yli varojensa ja velkaantuu. On siis leikattava julkisista menoista ja vähennettävä velkaa. Talouskuriin kuuluu myös, että vientiteollisuuden kilpailukyvyn nimissä alennetaan kotimarkkinoiden palkkoja ja hintoja. Tämän pitäisi palauttaa luottamus markkinoille, lisätä investointeja ja kääntää talous jälleen kasvuun.

Brownin yliopiston professori Mark Blyth osoittaa, ettei talouskuri lisää kasvua tai sen mahdollisuuksia. Pikemminkin se on historian saatossa vain kärjistänyt varallisuuden keskittymistä ja eriarvoisuutta.

Euroopassa talouskuria ja valtiontalouden vakautta tarvitaan liian suureksi kasvaneen pankkijärjestelmän pitämiseksi pystyssä. Sen varjolla voidaan myös toteuttaa talousliberalistien ikiaikainen haave eli purkaa demokraattisesti ohjattu valtio. Siksi talouskuri on mitä vaarallisin oppi.

”Tärkeä, poleeminen…selväjärkinen ja mukaansatempaava.” –Financial Times