Elävien ja edesmenneiden kohtaamiset ovat aina kutkuttaneet mielikuvitusta. Myös keskiajan kulttuurissa oli tilaa kummituksille, jotka tekivät vierailujaan rajan takaa. Eri puolilla Eurooppaa merkittiin muistiin kiehtovia kertomuksia, joissa esiintyy rauhattomia sieluja jalosukuisista valkeista rouvista ja kirkkoruhtinaista yksinkertaisiin paimeniin ja maalaisnaisiin. Toiset aaveet olivat väkivaltaisia tai ennustivat tuhoa ja kuolemaa, toiset taas olivat hyväntahtoisia tai itse johonkin rangaistukseen tuomittuja. Löytyypä joistain tarinoista ripaus huumoriakin pelon tunteen vastapainoksi. Teos sisältää edustavan valikoiman kertomuksia, jotka olivat aikoinaan tunnettuja Suomessa ja muualla Euroopassa mutta joista suurin osa vajosi unholaan sitä mukaa kuin keskiajan aatemaailmasta vieraannuttiin.