Arskan ja vaeltavan vanhukaisen 50 tarinaa ja kuusi runoa (120 sivua) kertovat kehitysvammaisen Arskan ja hänen faijansa kokemuksista, havainnoista sekä näiden kohtaamista ajan ilmiöistä ja vaikeuksista pandemian ajan suljetussa Suomessa ja Euroopassa.

Arskan ja vanhukaisen perhe elävät eristyksissä. Kaksi vuotta on jo lusittu viruksen vuoksi bosessa. Kavereita ja sukulaisia on treffattu harvoin. Kulttuuri on ajettu alas. Arskan toimintakeskus on ajoittain bosessa. Perhe pyrkii kuitenkin sopeutumaan parhaansa mukaan korona-aikaan. Faija ja kundi dallaavat handu handussa Stadin kartsoilla ja skujaavat kuonokopat naamoissaan tyhjissä sporissa. He käyvät koronapiikillä, fisustamassa, sienestämässä sekä reissailevat eri vehkeillä mahdollisuuksiensa mukaan sekä kotimaassa että muualla Euroopassa.

Tarinoihin sisältyy matkakertomuksia Tallinnasta, Tartosta, Varsovasta, Berliinistä, Kataloniasta, Stadista, Airistosta, Alastarosta, Hiidenvedeltä ja Rovaniemeltä. Kertomuksissa asioidaan suljetun Stadin viranomaisten kanssa, käydään Hagiksessa kusella ja kohdataan vuodenajat. Kaikesta koetusta huokuu, kuinka pandemia nirhii kehitysvammaisen ihmisen ja hänen omaishoitajiensa elämää ja jokapäiväistä arkea. Omistan tämän kirjan kehitysvammaisille ihmisille ja heidän omaishoitajilleen. Kun aikataulut brakaavat, arjen rytmi särkyy.

Kirjan kuvituksena on 42 mustavalkovalokuvaa.