Yhteiskunnallisten jakojen ja niiden merkityksen selvittäminen on yksi yhteiskuntatieteen perustehtävistä. Tässä artikkelikokoelmassa kirjoittajat toteavat, että joissakin asioissa Suomella menee todella hyvin ja joissakin toisissa taas todella paljon huonommin. Tämä tarkoittaa myös sitä, että joillakin meistä menee todella hyvin, kun taas joillakin toisilla todella paljon huonommin. Jaot ja erot luonnehtivatkin monin tavoin suomalaisen yhteiskunnan tilaa. Monet yleisesti käytetyt tunnusluvut kertovat niistä jakaumien muodossa. Kirjan artikkelit yrittävät porautua lukujen keskimääräisyyksien taakse ja tunnistaa siellä olevia todellisia jakoviivoja ja vastakkainasetteluja. Tämä herättää kysymyksiä siitä, millaiset poliittiset ja hallinnalliset ratkaisut ovat ohjanneet suomalaisen hyvinvointivaltion muutosta viime vuosikymmeninä.

Kirjoittajien mukaan voidaan myös arvioida, että lukija ei helposti tule huomanneeksi kuinka jaot ja erot häivytetään näkyvistä korostettaessa yhteenkuuluvuuden, kumppanuuden, luottamuksen ja sopimusten merkitystä. Jopa puhe syrjäytymisestä ja sen vastaisesta toiminnasta saattaa kiinnittää huomion pois eriarvoisuudesta jos siinä ongelmat yksilöllistetään. Siksi kysymys siitä, mikä meitä jakaa, on alati eriarvoistuvassa yhteiskunnassa. Siksi kysymys siitä, mikä meitä jakaa, on alati eriarvoistuvassa yhteiskunnassa äärimmäisen tärkeä. Tulo- ja varallisuuserot ovat niistä ilman muuta keskeisimpiä jo siitä syystä, että ne osaltaan vahvistavat monia muita jakoja, kuten esimerkiksi juuri sukupuoli-, koulutus- ja terveyseroja.

Teos pureutuu omalla ja omintakeisella tavallaan yhteiskunnallisten jakojen problematiikkaan ja selvittää miksi yhteiskunnallisia jakoja voi syntyä ja ilmaantua kaikessa inhimillisessä kanssakäymisessä, johon liittyy vallankäyttöä.