Suomalaista koulujärjestelmää ihaillaan ympäri maailmaa, ja paikallista koulutusihmettä käydään katsomassa ulkomailta asti. Peruskoulu on Suomen suurin tasa-arvoteko, mutta tasa-¬arvo ei tule itsestään, vaan sitä pitää vaalia. Viime vuosina kehitys ei ole ollut ainoastaan positiivista: koulut eriarvoistuvat, opettajat uupuvat ja oppilaiden entistä moninaisemmat taustat tulisi ottaa opetuksessa entistä paremmin huomioon. Tämä kirja on keskustelunavaus, jossa pohditaan, miten peruskoulun tasa-arvoa voitaisiin vahvistaa.

Kuka saa opettaa? Mitä koulu voi oppia erilaisilta oppilailta? Miten alueellinen eriarvoistuminen näkyy koulujen arjessa? Mistä syntyy ”kunnollisen oppilaan” muotti? Kenelle koulukirjat on kirjoitettu ja kuka saa viettää koulussa omia juhliaan? Entä millaiset arvot ohjaavat opetussuunnitelmia?

Ajankohtaiseen tutkimukseen nojaten ja omiin, tosielämän luokkahuoneanekdootteihin perustuen kirjoittajat hahmottelevat tulevaisuuden koulua, jossa tasa-arvo toteutuu entistä paremmin. Konkreettiset parannusehdotukset pohjaavat ajatukselle, joka lienee jokaiselle opettajalle tärkeä: Koulu kuuluu kaikille!