Mitä tapahtuu, kun zenpappi, joka harrastaa runoutta, ja runoilija, joka harjoittaa zen-mietiskelyä,
sattuvat tutustumaan ja aloittamaan kirjeenvaihdon?

Kirjeenvaihtajat eivät yritä opettaa toisiaan tai saada toista ajattelemaan kuten he itse. He vain
kyselevät, oppivat toisiltaan – ja samalla lukija oppii heiltä.

Runoilija osoittaa, että runojen kirjoittaminen on arkista aherrusta. Zenpappi tietää kertoa, että zenin opettaminen on kirjoittamista ja luennoimista, johon pitää valmistautua päivien ajan, ja että mietiskelyssä istuminen alkaa tuntua jäsenissä ja väsyttää. Että oivallus, valaistuminen, on työn takana ja saattaa kestää vain hetken. Että itse kunkin paneutuminen omaan tehtäväänsä on zeniä, yhtä arvokasta ja tyydyttävää kuin muidenkin paneutuminen, vaikka sitä ei zeniksi nimittäisikään.

Erityisesti Jumalalton pappi ja kampurajalka osoittaa, että erikoinen on arkista.

Mitra Virtaperko on Helsinki Zen Centerissä toimiva zenpappi ja cembalisti.

Arto Lappi on palkittu runoilija, suomentaja ja antikvaarisen kirjakaupan pitäjä.