Väsymyksen aika : Hermovoimattomuudesta aivosumuun

”Ihmisten liikarasittuneisuus on nykyajan tavallisimpia ilmiöitä.”

Havainto 1920-luvun Terveydenhoitolehdestä on edelleen ajankohtainen. Moderni yhteiskunta toi mukanaan kiihkeän elämänmenon, teknologisen kehityksen ja edistyneen terveydenhuollon – mutta myös väsymyksen, stressin ja aivosumun. Mitä väsymys oikein on, ja miten väsyneisiin pitäisi suhtautua?

Väsymyksen aika sukeltaa ikävän vieraamme historiaan. 1880-luvun lopulta toiseen maailmansotaan asti teollisen yhteiskunnan, vauhdin kiihtymisen, kellojen ja liiallisen touhukkuuden katsottiin rasittavan ihmisten hermoja. Sodan jälkeen kansalaisten sydänhermojen ajateltiin kuormittuvan kulutusyhteiskunnasta, kunnianhimosta, kiireestä ja stressistä. Ylivirittyneessä nyky-yhteiskunnassa puolestaan huolehditaan aivojen jaksamisesta.

Teos johdattaa lääketieteen historiaan mutta kuvaa samalla työelämän muutosta, terveyskansalaisuutta ja arjen lääketieteellistymistä. Uupumisella on myös poliittinen ulottuvuus: onko se yksilön, yhteiskunnan vai lääketieteen ongelma?