Pohjoinen hiippakunta

Kuopion hiippakunta perustettiin maan kolmantena hiippakuntana maaliskuussa 1850. Alueellisesti se käsitti Kuopion ja Oulun läänit. Mittava teos selvittää Kuopion-Oulun hiippakunnan vaiheet sen koko olemassaolon ajalta, keisari Nikolai I:n byrokraattiselta kaudelta itsenäisen Suomen kolmannelle vuosikymmenelle saakka.

Teos luo laajan ja yksityiskohdiltaan rikkaan katsauksen pohjoisen hiippakunnan historiaan sivistys-, aate- ja poliittishistoriallisesta näkökulmasta. Keskeistä osaa esittää muun muassa Kuopiosta 1849 lähteneen J. V. Snellmanin suomalaisuusohjelman toteuttaminen, ja suomalaiskansallisen aatteen leviäminen yhteiskunnan eri tasoilla. Teos tarkastelee myös hiippakuntaa johtaneiden piispojen, tuomiokapitulin viranhaltijoiden ja luottamusmiesten historiaa. Se kuvaa seurakunnallisen organisaation kehitystä sekä esimerkiksi suomalaisen diakoniatyön liikkeellelähtöä.

Vanha Kuopion-Oulun hiippakunta lakkasi olemasta vappuna 1939. Oulun hiippakunta jatkoi toimintaansa alueeltaan supistettuna, ja Kuopiosta tuli oma hiippakuntakeskuksensa. Nykyisen Kuopion hiippakunnan perustamisesta tuleekin vuonna 2009 kuluneeksi 70 vuotta.

Teos on ensimmäinen yhden kirjoittajan laatima hiippakuntahistoria Suomessa. Se perustuu laajaan ja monipuoliseen lähdeaineistoon.